Olen tässä istahtanut alas ja pohdiskellut syntyjä syviä ja matkustanut mielessäni pienen Sirukoiran pieneen ajatusmaailmaan, lukenut paljon kokeneiden kouluttajien kirjoituksia ja käynyt koulutuksia. Joskohan näillä eväillä löytyisi ajatus ja ratkaisu iänikuiseen paikallaolo ongelmaan.
Varmaa tässä nyt on ainakin se, että suurin syy ongelmiin on minussa ja minun tavassa lähteä liikettä rakentamaan. Ja se suurin ongelma liikkeessä on Sirun levottomuus ja epävarmuus. Ehkäpä se että kun innostun turhan paljon onnistumisista, en malta enää siitä edetä rauhallisesti eteenpäin vaan lähden ahnehtimaan liian suurta palaa heti pienenkin onnistumisen jälkeen. Vielä kun syvällisemmin haluaisi asiaa ajatella sama pätee moneen muuhunkin liikkeeseen, mutta jos nyt pysyisi tässä asiassa :)
Romille kehitinkin nyt 15 viikon oikotien onneen :D Eli systemaattinen eteneminen paikallaolo harjoituksissa viikottain niin että nyt noin kahden kuukauden päästä olemme saavuttaneet reilun 10 metrin etäisyyden, Romi pötköttelee rauhallisena paikallaan lonkkaakaan vaihtamatta ainakin sen 4min :D Helpppoa kun heinänteko, tämä tietty onnistuu aikataulussa vain jos mitään ongelmia ei tule matkanvarrella.
Sen jälkeen vasta lähden lisäämään erinäistä häiriötä ja tietty häiriön tasosta riippuen välimatka pidetään sopivan helppona, ehkäpä jos kaikki menee niinkun suunnittelin alan myös vähitellen käymään hetkiä piilossa.
Mutta Sirun ongelmana tällä hetkellä on se että kun lähden kävelemään paikallaolosta pois, noin 7m päässä (viimeistään) siru on jo noussut istumaan. Tätä lähdettiin nyt sitten varmistamaan niin että aloin palkkaamaan sitä pienistäkin pätkistä, kävelin kaksi metriä käännyin ja palkkasin.. sitten 5 ja palkkasin, saatoin käydä kääntymässä piilossa ja palasin heti palkkaamaan. Toimivaa varmasti jos perusteet olisi kunnossa, mutta niinkin epävarmaa kun tuo pysyminen siellä Sirulla on aina ollut päätin aloittaa saman systeemin kun Rominkin kanssa.
Ehkpä eteneminen on hieman vauhdikkaampaa, mutta vain jos paikalla olo saa varmuutta, Siru itseluottamusta ja luottamusta minuun, ettei se jää yksin, jos ja kun jääkin, niin huolehdin siitä ettei sirulla ole mikään hätä siinä pötkötellä minun ollessa piilossa ja Siru voi luottaa siihen.
Palkkauksesta luin erään artikkelin missä neuvottiin palkkaamaan jollain pureskeltavalla asialla, sekin pitäisi rauhoittaa koiraa kun saa pureskella, mikä tietty heti kuulosti järkevälle, etenkin kun palkattavana elukkana on onnellinen pieni ahne spanieeli.. joten palkaksi hommasin nyt isompia asioita, pehmyt luita tms. jonka siru saa mussuttaa sitten onnistuneen suorituksen jälkeen.
Eteneminen nyt sitten niin että seuraavaan muutamaan viikkoon en treeneissä mene ollenkaan piiloon, nyt alkuun muutaman kerran olen aivan muutaman metrin etäisyydellä, pidentäen vaan aikaa. sitten edetään pidemmällä matkalla vaiheittain pidempiä, toisinaan lyhyitä pätkiä.
Jahka nuo nyt saisi onnistumaan niin kotikenttä treeneissä että yhteis treeneissä, missä muitakin koiria, niin ettei siru vaikuttaisi levottomalle, niin voin alkaa siirtymään lyhyitä aikoja piiloon. Sen jälkein vaiheittain lyhyitä hetkiä piilossa ja toisinaan pidempiä pätkiä näkösällä noin 10-15m sirusta, miksi ei joskus yllätyksenä vähän lähempänäkin.
Sitten tietty tällä pettämättömällä menetelmällä saan syyskuun kokeisiin pommin varman paikallaolijan :) :) ja voimme mennä hakemaan kauan kadoksissa olleet ykköstulokset :D
No toivon ainakin että tuolla suunnitelmalla saadaan jotain tulosta aikaan, sillä luokkatreenejä nyt tehneenä, siru on saanut muut liikkeet oikein kivalle mallille, joten ei avossa muuta suurempaa ongelmaa ykkösten tiellä ole kun tuo paikalla olo.
tuossa linkki vielä Sirkun luokkatreenistä 1.6
Eikun siis treenaamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti